Mitä tehdä lomalla
Täällähän on tällä viikolla ollut se tilanne, et talon miehet ovat lomalla. Pakkaset on pitäneet kaksikon pääasiassa sisätiloissa, niin tekemistä on pitänyt keksiä. Tässä muutamia vinkkejä jos muillakin on sama tilanne.
Auringon ottaminen sisätiloissa on aina helppoa ja hauskaa, jos kyseinen mollukka vaan sattuu paistamaan.
Ja tästä muuten pienellä improvisoinnilla saatiin idea, et tehdään varjoeläimiä seinälle. Ikinä ei ainakaan kirjoittaja ole nähnyt parempaa mopsinpää varjoeläintä kuin minkä Freki heitti ihan lonkalta. Katsokaa vaikka.
Sit meillä oli skaba, et kumpi bongaa ikkunasta ekana auton, jalankulkijan, oravan, jäniksen ja kengurun. Tilanne vielä avoin.
Väillä riehuttiin lelujen kanssa, jonka päälle on hyvä ottaa päippärit. Tai no, itseasiassa päippäreitä on taidettu ottaa vähän joka vaiheen jälkeen...
Tässä Freki havahtui tunteeseen, et nyt joku tuijottaa. Oikeassa oli.
Sit Freki on harjoitellut hellyttäviä ilmeitä joilla irtois pullaa kahvipöydästä vähän paremmin. Se kun huomas, ettei maanisilla pallosilmillä aina saa haluamaansa. Kattokaa nyt noita kosteita silmiä, ihan selkeästi nälässä pidetty pikkurassu.
Välillä sohva vaan menee suuhun.
Freki on muuten näin vanhemmiten alkanut näyttämään enemmän vakavaa naamaa, siis muuallakin kuin ruuan läheisyydessä. Ja sit sille iskee yhä useammin ja useammin sylittely, kyöhnäämis ja pusuttelu tarve. Eli täydellisyys vaan hioutuu yhä paremmaksi, ei voi kuin olla tyytyväinen.
Ai niin, lopuks vielä terkkuja S:lle sinne töihin, tuuhan joskus kotiinkin. ;)
Auringon ottaminen sisätiloissa on aina helppoa ja hauskaa, jos kyseinen mollukka vaan sattuu paistamaan.
Ja tästä muuten pienellä improvisoinnilla saatiin idea, et tehdään varjoeläimiä seinälle. Ikinä ei ainakaan kirjoittaja ole nähnyt parempaa mopsinpää varjoeläintä kuin minkä Freki heitti ihan lonkalta. Katsokaa vaikka.
Sit meillä oli skaba, et kumpi bongaa ikkunasta ekana auton, jalankulkijan, oravan, jäniksen ja kengurun. Tilanne vielä avoin.
Väillä riehuttiin lelujen kanssa, jonka päälle on hyvä ottaa päippärit. Tai no, itseasiassa päippäreitä on taidettu ottaa vähän joka vaiheen jälkeen...
Tässä Freki havahtui tunteeseen, et nyt joku tuijottaa. Oikeassa oli.
Sit Freki on harjoitellut hellyttäviä ilmeitä joilla irtois pullaa kahvipöydästä vähän paremmin. Se kun huomas, ettei maanisilla pallosilmillä aina saa haluamaansa. Kattokaa nyt noita kosteita silmiä, ihan selkeästi nälässä pidetty pikkurassu.
Välillä sohva vaan menee suuhun.
Freki on muuten näin vanhemmiten alkanut näyttämään enemmän vakavaa naamaa, siis muuallakin kuin ruuan läheisyydessä. Ja sit sille iskee yhä useammin ja useammin sylittely, kyöhnäämis ja pusuttelu tarve. Eli täydellisyys vaan hioutuu yhä paremmaksi, ei voi kuin olla tyytyväinen.
Ai niin, lopuks vielä terkkuja S:lle sinne töihin, tuuhan joskus kotiinkin. ;)
3 Comments:
äitiraparperillähän rupee jo olemaan kauhee kasa kuvia missä freki näyttää normaalilta. Harmi vaan etten oo onnistunnu bongaamaan sitä livenä. nooh...ehkä jo perjantaina
-äitirapsku-
Tää tulis oikeen mielellään vaikka heti kotiin. Menisköhän pomolle läpi tollanen akuutti koti-ikävä diagnoosi ja heltiäis sairaslomaa loppu hiihtolomaviikko?
- S.
Kyl se toivon mukaan on vielä meitin Freksu ollut. :) Nähdään illemmalla, kun mopojengi kokoontuu jälleen!
Ja Hanna, en usko et on toivoa Frekistä normaali ilmeellä enää siinä vaiheessa, kun se tajuu mihin on taas tultu... ;)
Lähetä kommentti
<< Home