Hirvikoira

Freki törmäsi eilen hankihypellessään gööttiin. Tai ei siis ihan törmännyt, mut pysähtyi kuin seinään tuijottamaan. Silmistä oikein näki miten tätä gööttiä vertailtiin arkistoista ennestään tunnettuihin göötti-mummoihin... No ei löytynyt osumaa mut silti Freki päätti rynnätä pusuttelemaan tyyppiä, joka taas järkyttyi ajatuksesta kovin ja lähti pakoon. Vähille jäi ne tervehtimiset.

No sit kotona Freki esiteltiin uudelle leikkikaverille, Hirvakselle. Tutustumiset vaiheen jälkeen alkoi kova temuaminen.







Freki päätti aloittaa taas yhden sivuprojektin, eli voishan se välillä käydä hirveä tai paria ajamassa, jos se näin rattoisaa on. Ja etenkin jos ne yleensäkin saa ajettua ja jäljitettyä mukavasti kotisohvan alle, niin mikäs siinä on passissa makoilessa.



Sit Freki löysi jostain vanhan tutun, ensimmäisen paitansa. Kaiveltiin arkistoista vertailukuva, ja onhan poika tainnut vähän massaa kerätä sitten viime sovittelun.



Ja tänään Freki otti mafia vaihteen päälle, paksu sikari suupieleen, posket makkaralla ja sopiva asento, siitä se lähtee. Ei sit muuta kuin pidetään silmät auki jos Suomessakin tehtäis mafialeffaa, olis tosi uskottava johtohahmo tarjolla.

Rennosti muodikas

Frekillä oli tällä viikolla huilipäivä agilitystä, kun me istuttiin teoriatunnilla. Ja Frekihän osaa ottaa rennosti...


Nokosten lomassa käytiin kyllä välissä koirapuistossa, kävelyillä ja kun tännekin saatiin lunta, niin käytiin shoppaamassa Frekille takki. Frekillähän meinas kuitenkin takkien sovittelulta huomion viedä kokonaan ne kaikki erilaiset ja tuoksuvat luu- ja ruokapakkaukset. Niitä vaan oli kaikkialla, eihän siinä voinut pikku-mopsi muuta kuin pyrkiä villinä pakkaukselta toiselle.


Nyt Freki on sitten muotitietoinen ja toivottavasti tytötkin sen lenkkipolulla huomaa. Itsehän se rakastaa takkiaan niin paljon, että pyörii pitkin seinänvieriä ja puunrunkoja takkia hankaamassa.

Hei me pompitaan taas!

Ja taas tuli perjantai ja kurssipäivä! Nyt saatiin jo sitten jotain pientä estettäkin kun viimeksi vaan juoksenneltiin tuosta väliköstä namin perässä. Freki oli taas heti täysillä menossa mukana broileripyörykkää vähän nuuskastuaan.



Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty; eli "tosta mä koukkaan noin ja sitten tonne - vai meneeks siinä jalat ihan solmuun...?"

Ja sitten vauhtimopo lähes lentää.



Oman vuoron odottelu on aina vähän tylsää puuhaa. Muut vaan pääsee irrottelemaan, eikä vieruskaverin kanssa edes saa ottaa painierää...



Korkeelle kiivettiin ja vauhdilla, eikä yhtään epäröity.



Ja taas tylsää odottamista. Jos ei mitään tapahdu niin lähetään sitten kotiin murkinalle tai ainakin toi kouluttaja sais tulla rapsuttaa ja pusutettavaks.

Fiksu ja filmaattinen

Tehtiin tuossa äsken Tieteen kuvalehden koirien älykkyystesti. Testin mukaan Freksu on nero, vain 5% koirista yltää samalle tasolle. Tosin tämän testin tehneistä yhtä hyvään tulokseen oli päässyt peräti 49%. Taitaa olla melkoisen fiksua koirakansaa Suomi pullollaan...

Freksu meinas ensin ujostella moisen tuloksen hehkutusta.


Mutta löytyihän sieltä se filmaattinenkin mopsi.


Se vaan on ikävää, kun yleensä tätä älyvarantoa käytetään kepposteluun ja riiviöintiin. Edelleen saa peiton ja maton reunat kyytiä.



Ja jottei kellekään tulisi vääristynyttä kuvaa meidän Freksusta, niin vielä lopuksi hieman vähemmän fiksun oloista menoa...

Meidän mopo pomppii!

Palattiin juuri elämämme ensimmäiseltä agility-tunnilta. Kyseessä oli alle vuoden ikäisten pentujen tutustumiskurssi. Freksu luuli, että tää on se tuttu juttu eli tempputunti ja koetti saada nameja mitä oudoimmilla tempuilla.



Muut paikalla olijat ihastuttivat Frekiä, vaikka välillä oli myös hämmennyksen hetkiä. Niin taisi myös olla kouluttajilla, kun mopsin remmi ojennettiin käteen.



Hommahan sujui kuin rasvattu, kun taskusta kaivettiin oikeanlaiset namit. Tässä mopsissa muuten on virtaa.



Esteen, pujottelun ja tunneleiden jälkeen Freki osasi istuakin jo ihan maltillisesti ja heitti se vielä pitkäkseenkin kotiläksyjä annettaessa - ei tainnut paljoa kiinnostaa vai pitikö vain antaa sellainen kuva muille kuonokkaille? Innolla kuitenkin odotetaan ensi viikkoa.

Kevennys tammikuulle

Frekin kanssa tässä hieman juteltiin siitä, että pitäisköhän jotain tehdä. Äiti Raparperi kun totesi visiitillään meidän pikkuruisen mopopojan paksuuntuneen vähän turhankin paljon. Freksu oli tietysi aivan järkyttynyt moisesta väitteestä.


Kovasti siinä koetettiin todistella, että ei pidä paikkaansa. Ihan on vatsa kuopalla -katsokaa vaikka. Hyvä yritys joo, mutta Freksu hei sulla on kaula ihan makkaroilla...

Vielä se yritti ottaa sellaista jäntevää poseeraustakin. Mutta ei tehonnut. Lenkille lähdettiin.

Freksulta jää nyt kyllä ylimääräset namit pois ja tarkistetaan ruokakupin sisällön määrää. Ai niin ja huomenna lähdetään sitten agilityyn tutustamaan. Siellähän ne rasvat muuttuu lihakseks namin perässä kirmatessa. On muuten aika happamena meidän mopo...

Uuden vuoden kujeet

Freki katseli kristallipallostaan eilen illalla, että vuosi 2007 ei tulisi jäämään edellisen varjoon seikkailun ja söpöilyn osalta.



Illalla piti ottaa vielä viimeisetkin ilot irti vuodesta ja riehua oikein urakalla. Raketit ei menoa haitanneet, mutta juustonaksut kyllä naulitsivat paikoilleen ajoittain.



Koko joulun ajan kylässä ravasi ihmissukua, mutta olihan se lopultakin mopsisukulaistenkin vuoro. Vuoden alun kunniaksi Plättä-äiti ja Käpy-sisko uskaltautuivat tänne Kehä III:n sisäpuolelle vierailulle.



Freki oli vierailusta aivan otettu.



Kävyn kanssa meni heti painiksi, mutta Plättä ei moisesta perustanut vaan ymmärsi keskittyä oleellisempiin asioihin, nimittäin kahvipöydän antimiin.





Kiitokset vierailuista Raparperilään ja Hyvää uutta vuotta kaikille!