Mopsi-sulttaaniksi?

Freki lueskeli tässä eräänä päivänä Hesaria ja löysi mieleisensä jutun. Kuulemma tuollainen sulttaaneille sopiva luksusasunto olisi aika kiva asuttava. Olisi tilaa juosta ja hepuloida , jyrsittäväkään tuskin loppuisi kesken. Ja voishan siihen sitten laittaa muutaman sata hehtaaria maata ympärille ja paljon pupuja papanoimaan. Eikös?

Kovin kuunteli pikkuherra tarkkaan kun kerroin, että me taidetaan enemmän olla sitä alepa-kävijäkansaa kun mahtavissa palatseissa asujia. Että jospa nyt toistaseks vielä tyydyttäis ihan tohon kunnan koirapuistoon ja tähän vuokrakaksioon.

Taitaa se elämä onneksi maistua näinkin ihan mukavalle.

Juhlan paikka

Lauantaina tuli Frekille 12 viikkoa täyteen. Merkkipäivää tottakai juhlittiin pienellä ekstraherkkuvälipalalla.
Ja päivänsankarille tosiaan maistui. Pikku-herra ei oikein malta nätisti odottaa, että tarjoilu ehtisi edes oman nenän tasolle vaan on harjoitellut melkoisen määrän akrobatisia hyppyjä , vinkuna-tuhahtelumielenosoituksia ja pitkälle ulottuvia venytyksiä saadakseen tahtomansa himppua nopeammin.

Freki ehti jo hetken aikaa luulla, että vanheneminen on ihan yhtä juhlaa: kakkuja, luita ja rapsutuksia. Mutta ehei, vanheneminen on myös kasvaneita odotuksia käytöstavoille, työpäivien nukuskelua yksin kotona ja hui kamala, lääkärireissuja... Siitä ei pikku-ukko innostunut.


Freki päättikin sitten tänä aamuna kätkeytyä aamutakin suojaan piiloon, jotta kukaan ei muistaisi mopsilapsen olemassaoloa. Jospa vaikka unohtuis koko rokotukset.

Iso poika

Freki kasvaa edelleen vauhdilla ja on jo "iso" poika. Naapuruston koirat ei enää pelota ja paria tosi kivaa on moikattu pihalla. Freki on kova poika tervehtimään, tassua paiskotaan oikein vimmalla, useimmiten päin näköä. Ja sitten perään hepulijuoksu häntä suorana. Pari päivää sitten kävi myös mm. pitkällä pinnallaan ihastuttanut ranskanbuldoggi Viivi kylässä. Freki oli aivan Viivin lumoissa ja isona poikana koetti maitoakin saada masun alta jostain kaivettua. Ahdisteltu buldoggineito lopulta työnsi pään hyllyn alle ja jäi sinne nauttimaan rauhallisemmasta menosta Frekin pyörähdellessä ympärillä.

Tänään Freki oli ekaa kokonaista päivää yksin kotona, kun lähdettiin pojalle muonarahaa tienaamaan. Hienosti oli nukuttu, eikä mitään tuhottu. Voi sitä kotiintulopusujen määrää ja saparonvipatusta. Moisesta mopsionnesta on unelmoitu kauan ja nyt sitä on ihan livenä ympäri vuorokauden. Jaahas, hepuliryntäys kohti keittiötä, täytyypä mennä ihastelemaan....

Matkailua ja vierailua

Freki kävi sitten meidän kanssa maailmalla, junailtiin ensin mummon ja ukin luona käymään ja sitten autoiltiin takaisin. Freki klaarasi muuten junamatkailun oikein mainiosti. Vr on sentään laittanut vanhoja 1.luokan vaunuja eläimille, joten kelpaahan siellä kokolattiamatolla koisaillakin. Hämmentävin hetki junassa oli erään eroahdistupennun ulinat, Freki oli ihmeissään et mitä se iso tyyppi siellä vouhkaa ja oli kovasti menossa sitä tiedustelemaan.





Mummo ja ukki taisivat viimeistään nyt joutua mopsilumoukseen, sen verran mielin kielin Freki oli. Tuloksena on, että nyt osataan sitten kerjätä kotonakin ruokapöydän ääressä. Maailmalta ne pahat tavat tulevat.






Paluumatkalla sitten poikettiinkin Raparperilän kautta, ja siellähän olikin sitten vilinää. Äitiraparperi sai ensimmäiseksi suukottelut ja sitten vasta kerettiin muun lauman sekaan pyörimään. Mopojengistä oli paikalla myös Jope, niin riittähän siinä menoa. Freki kyllä vielä saa jonkinlaisen trauman korviinsa kohdistetuista arvosteluista (tai nauruista), minkäs mopsi tuulikorvalleen voi.



Frekistä paljastui muuten Pulkkis-fani. Pulkkisen nyrkkeilijähahmon nenätuhahdukset herättivät sen täydestä unesta silmät apposellaan tuijottelemaan et mitäs menoa. Tuhahtelun jatkuessa Freki kierteli aivan ihmeissään koko taloa, et missä moisen tuhinan pitäjä on. Toimii joka kerta.

Ranskalainen mopsi?

Arvatkaas kenestä on tullut niin iso ja nopea ettei meinaa enää kameran etsimeen mahtua? Ruoka siis maistuu edelleen ja muun kasvun ohella kasvaa myös itsepäisyys. Eihän meidän Freki ole koskaan hampaitaan kokeillut mihinkään kiellettyyn...



Eilen käytiin ekaa kertaa bussimatkailemassa ja hienostihan se meni. Perillä massahurmaaja iski taas ja kovaa, joten paluumatka sujuikin sitten nukkuessa ja sisäistäessä kaikkia kerättyjä kohteliaisuuksia.

No, riehumista ja mopsihepuleita seuraa sitten yleensä kunnon unet. Joskus vaan tuntuu et Freki on ainakin nukkuessaan hieman epävarma rodullisesta identiteetistään.

Mini-kaivuri

Mikä se on? Kuoputtaa, kuoputtaa, ruopii. Tuhisee ja puhisee. Onko se minikorvainen jänis? Onko se kaivinkone? Ei kyllä se on Freki.