Tapaus Rocky ja uusi vuosi edessä

Freki ja Siukku tapasivat muutama päivä sitten ison ja innokkaan koirakaverin, Rockyn. Siukku hienona neitinä sai Rockysta heti innokkaan ihailijan, ehkä vähän liiankin innokkaan Siukun makuun. Ilmeestä voi jotain päätellä.



Ilmassa oli suorastaan palvovaa ihastumista.



Freki ei kyl tajunnut yhtään mikä Siudessa oli niin hienoa.



"Kumarrus vähän tänne päin niin kuiskaan mitä mieltä oon susta..."




Mielipide lienee kyllä selvästi ilmaistu herkällä poski pusulla.



Sitten piti Frekinkin vähän pöhistä et tuli asia harvinaisen selväksi. Terkkuja Rockylle, ens kerralla lisää raveja!



Nyt sitten keskitytään jo uuden vuoden viettoon ja jännätään miten Siuden hermot kestää tänä vuonna.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Hyvää joulua!

Hyvää ja luista joulua kaikille rotuun katsomatta!!!





T:Freki & -lät

Kilttejä lapsia?

Taitaa olla vähän joulunalusjännitteitä ilmassa, kun täällä on vähän väliä joku kähinä päällä. Mellastusta, ärinää ja hepulipeppuja. Frekikin välillä innostuu ihan Siukun haastamaan painimatsiin...





Kähinän lopputulos on kuitenkin aina sama: Siukun innokkuus ja purukaluston tehokkuus vie lopulta voiton ja Freki pakenee hurjaa vauhtia paikalta syliin, nojatuoliin... tai tällä kertaa kirjahyllyyn peiton taakse piiloon.



Siukku toivuttuaan pettymyksestä, kun leikki loppui lyhyeen, petaa itselleen torkkupaikan oikein tyynyn kera.

Pieni peto meissä jokaisessa

Viikko sitten meillä pistettiin koirien ruokavalio uusiks. Ehei, tällä kertaa ei kyse ole jostain ankeasta Frekiä ahdistavasta dieetistä. Pistettiin kuivamuonat syrjään ja ostettiin pakkaseen satsi NEUta, joka sisältää kunnolla lihaa, sisäelimiä ja muita herkkuja. Eikä siinäkään vielä kylliksi, parvekkeelle järjestettiin kunnon luutarjoilu, mikä taikoi näistä pienistä kaupunkilaisseuralaisista esiin petomaisemman puolen.

Siukku nappasi luun leukoihinsa kuin vanha tekijä.







Uusi ruokavalio on saanut Siukussa aikaiseksi tyytyväistä urinaa, sylissä kiehnäämistä ja kuolan valumista jo hyvissä ajoin ennen kupin ääreen pääsyä.

Frekillä kesti hetken kaivaa se pieni sisäinen susi esiin ja aluksi piti luuhun ottaa vähän tuntumaa...



mutta kyllä se pian alkoi maistua.



Luuta piti myös puolustaa villillä urinalla. Tosin tulimme siihen tulokseen, että Freki muistutti enenmmän mursua kuin sutta, mutta onhan ne mursutkin ihan kunnioitusta herättäviä otuksia.