Vahtia, lehtiä, joogaa

Koirilla oli rankka viikonloppu, meillä oli vauvavieras. Siinähän riitti ihmeteltevää, Freki oli ainakin aluksia aivan huuli pyöreänä.



Vauvaa piti tietenkin vahtia ja se hoidettiin hienosti. Toisaalta, useasti ruokaileva vauva on melkoisen motivoiva vieressä kyöhnättävä.



Siukulla oli ajoittain rankkaa kun kiellettiin pussaamasta koko ajan. Piti sitten tyytyä olemaan poski poskea vasten.



Ehdittiin sitä toki muutakin, kuten lukea hieman lehtiä. Freki perehtyi Hesariin sohvalla...



Ja Siukku päivitteli missien touhuja iltalehdistä.



Freki haki välillä rauhaa pienestä joogaharjoituksesta.



Katsokaa tätä mestarillista tasapainoa.

Kaamostelua

Loskaisen pimeän talven aikana on jouduttu turvautumaan heijastinliiveihin jopa näiden valopäiden kanssa. Siukku on välillä avustanut Frekiä pukeutumisessa, Frekiä kun tuppaa näillä keleillä laiskotuttamaan.



"Hei, tää jäi nyt pahasti kesken..."



Pitkään loskaiseen kaamokseen voi suhtautua joko kylmän rauhallisesti...



Tai reagoida seinille hyppimällä mökkihöperyyden iskiessä.



Masennusta voi yrittää karkoittaa herkuttelemalla...



Mutta siinäkin on vaarana, että homma menee överiksi.



Freki on nautiskellut pimeydestä nukkumalla paljon.



Siukku touhukkaampana taas on päivittäin paljastanut Jekyll ja Hyde -luonteensa, meidän suureksi piristykseksi.





Tänään sitten vihdoin satoi lunta, joten ehkä viikonloppuna päästään taas kunnolla riehumaan pihalle.

Joulusta uuteen vuoteen

Joulun viettoon lähdettiin sunnuntaina, mutta pahaksi onneksi matkaan sattui vain yksi luu. Kuten arvata saattaa, siitähän syntyi kiistaa.



Aattoaamuna Freki odotteli kovasti pukkia, jos vaikka olisi lisää luita tiedossa. Pukkia vain ei näkynyt missään.



Ja aika kului todella hitaasti.



Siukun aika sujui joutuisammin tutustuessa kiiluvasilmäiseen, melkoisen viehättävään Corgi-kaveriin. Ikävä kyllä joku oli laittanut lasin noiden kahden väliin ja nuuhkimisesta syntyi vain nenätaidetta peilin pintaan.



Koiratkin saivat omaan kuppiin kinkkuherkkuannokset. Frekin mielestä annos oli häkellyttävän hyvä, mutta törkeän pieni.



Lopultakin päästiin pakettien aukaisuun, Siukku pääsi toteuttamaan omaa erikoistaitoaan, etuhampailla silppuamista.



Herkuttelun jälkeen oli hampaiden putsailun vuoro ja Freki käyttikin hammastikkua ilomielin.



Illan päätteeksi pikkutontut olivatkin sitten aivan poikki.



Kotiin palattua välipäivien alennusmyynneistä löytyi pientä kivaa.



Siukun eka uusivuosi hieman jännitti. Alku sujui hyvin, mutta vinkuvat perhoset olivat pikkuneidille jo liikaa. Valovälkettä piti sulatella keittiön turvallisessa punkassa.



Freki otti tilanteen rauhallisemmin, olihan sillä kokemusta jo viime vuodesta. Ei se maailma tähän lopu, mutta kyllä silti pitää painaa pää alas kun viheltää.



Ei Siukkukaan kauaa jaksanut menoa murehtia ja vuosi vaihtui rennosti retkottaen.



Hyvää uutta vuotta kaikille!