Ei ole meillä ahtaanpaikan kammoa

Freki on maailman höperöin koira. On se, ehdottomasti. Yleensähän Freksu on super-läheisyydenkipeä otus. Tavanomainen oleskelupaikka on esimerkiksi selkänojan ja hartoiden väli - oli se sitten kuinka ahdas tahansa.


Eilen etsiskelin Freksua joka puolelta. Ei ollut omassa pedissä, ei keittiössä, ei kylppärissä, ei olkkarissa. Alkoi jo sydän tykyttää ylimääräistä. Meidän pikkuinen karvalapsi on kadonnut!? Lopulta lämmin kohta lattiassa sohvan edustalla ja tarkka kuuntelu antoi vihjeen ja ymmärsin kurkata vielä yhteen paikkaan...


Löytyihän se pikku-herra sittenkin. No joo, ahdastahan se on toki täälläkin, jos sitä kerran kaipaa.

No tänään sama juttu. Ei näy koiraa missään. No ajattelin, että samaan paikkaanhan se on taas itsensä työntänyt. Sohvaa lähestyessä kuuluikin jo tuttua tuhinaa. Mutta eipä koiraa sohvan takaa löytynytkään. Silti ääni kuului... täh? Ei ihan heti tullut mieleen alkaa kurkkia sohvantäytepussiin, mutta lopultahan sekin oli tehtävä kun en enää muutakaan keksinyt.



Freksu olikin löytänyt loistavan, lämpöisen nukkumisluolan . Joo, tosi turvallista, koettaa nyt itseään tukehduttaa jätesäkkiin. Täällä saa tosiaan varoa roskia ulos viedessä, voi mennä mopsi mukana.



Oli muuten ukko yhtä iloinen kun talviunilta herätetty karhu, kun salamavalo kävi räpsimään.