Ei ole meillä ahtaanpaikan kammoa

Freki on maailman höperöin koira. On se, ehdottomasti. Yleensähän Freksu on super-läheisyydenkipeä otus. Tavanomainen oleskelupaikka on esimerkiksi selkänojan ja hartoiden väli - oli se sitten kuinka ahdas tahansa.


Eilen etsiskelin Freksua joka puolelta. Ei ollut omassa pedissä, ei keittiössä, ei kylppärissä, ei olkkarissa. Alkoi jo sydän tykyttää ylimääräistä. Meidän pikkuinen karvalapsi on kadonnut!? Lopulta lämmin kohta lattiassa sohvan edustalla ja tarkka kuuntelu antoi vihjeen ja ymmärsin kurkata vielä yhteen paikkaan...


Löytyihän se pikku-herra sittenkin. No joo, ahdastahan se on toki täälläkin, jos sitä kerran kaipaa.

No tänään sama juttu. Ei näy koiraa missään. No ajattelin, että samaan paikkaanhan se on taas itsensä työntänyt. Sohvaa lähestyessä kuuluikin jo tuttua tuhinaa. Mutta eipä koiraa sohvan takaa löytynytkään. Silti ääni kuului... täh? Ei ihan heti tullut mieleen alkaa kurkkia sohvantäytepussiin, mutta lopultahan sekin oli tehtävä kun en enää muutakaan keksinyt.



Freksu olikin löytänyt loistavan, lämpöisen nukkumisluolan . Joo, tosi turvallista, koettaa nyt itseään tukehduttaa jätesäkkiin. Täällä saa tosiaan varoa roskia ulos viedessä, voi mennä mopsi mukana.



Oli muuten ukko yhtä iloinen kun talviunilta herätetty karhu, kun salamavalo kävi räpsimään.

Mopomoottorin hurinaa

Joskus kuukausi kaksi sitten joku mopsinomistaja kyseli meiltä, että kuorsaako Freksu kovasti. Mehän vakuuteltiin, ettei se muuta kun välillä pikkusen tuhise unta nähdessään. Eipä tiedetty, mitä on edessä. Nykyisin tälläinen mopomoottorin murina kuuluu tuntikausia joka päivä ja yö... Laittakaahan ääntä ja kunnolla, jotta saatte aidon kokemuksen!

Mopsia ei jätetä

Ihasteltiin auringon nousua Frekin kanssa hetki sitten. Sitkeä nuhatauti hellitti lopultakin ja nyt touhotetaan entiseen malliin. Freksu taisi parvekkaalla tosin ihmetellä enemmänkin kylmällä partsilla kyhjötystä kuin kaunista aamua.


T. oli viikonlopun reissussa ja Freki otti tällaisen erokokemuksen melkoisen raskaasti. Nyt pikkuinen oli vielä kuullut puhuttavan, että ensi viikonloppunakin olisi reissu edessä. Sieltä ei parane jäädä pois, niinpä Freki onkin varmistanut , ettei täältä livistetä ilman mopsia sillä välin kun silmät hetkeksi ummistaa...


Ei paljoa vakuuttelut auttanut siitä, että mukaan pääsee vähemmälläkin. Reissukassi lienee nyt sitten Frekin peti lauantaihin asti, kun suunnataan mahdollisesti Raparperin kautta sukuloimaan.

Takinpurija

Freki voi jo paljon paremmin. Eilen ei tarvittu enää yskänlääkettä, nenä tosin vieläkin tuhisee ja pärskyy flunssaisen oloisesti. Toivottavasti pian loppuisi sekin. Aamulla katseltiin kovasti kasvanutta mopsilasta ja ihmeteltiin, koska siitä noin mopsi tuli? Laiheliini pikkupoika kun näytti enemmän maailman söpöimmältä otukselta, joka oli tullut joltain vieraalta planeetalta. Aivan täydellinen touhuaja...

Aina kun yhtäkkiä huomaa, että kotona on hiljaista, on syytä mennä selvittämään Frekin touhuamisia. Jos nimittäin ei maiskuteta jalkojen juuressa, niin sitten maiskutetaan muualla - yleensä jotain täysin luvatonta. Tällä kertaa kohteeksi oli päässyt pesun jälkeen kuivamassa ollut takki.


Selvästi perusteellista työtä jälleen.

Yllätettynä Freki tietysti esittää täysin viatonta. - Ai, kuinka niin oisin muka voinut tietää, ettei tätäkään takkia saa syödä?!


Eihän se auttanut, kun kömpiä takin helman alta esiin, kun alko i kauhea mäkätys koko hommasta.Jos kerran mitään kivaa ei saa tehdä, voi kuitenkin onneks aina mennä ottaan nokoset. Ja kuorsata oikein kovaa...

Töitä riittää

Freki on vähän huono vaan potemaan kaikessa rauhassa flunssaansa, jotain tekemistähän sitä on täytynyt keksiä. Niinpä Freki on ilmoittautunut vahtimaan kotikadun tapahtumia. Vuorot ovat pitkiä ja työ vaativaa, mutta onneksi sitä sentään saa tehdä kotoa käsin , lämpimästi sohvalla loikoen.Tässä Freki tyypillisimmässä työasennossaan. Katse seuraa ohikulkijoita ja autoja. Jos jotain outoa tapahtuu täytyy asiasta ilmoittaa pienellä urinalla. Ja välillä täytyy tietysti jäähdytellä nuolemalla ikkunaa ja koristelemalla lasia nuhapärskeillä.

Työhön kuuluu myös lakisääteiset tauot. Tauolla jaloitellaan kävelemällä sohvan selkänoja pariin kertaan päästä päähän. Samalla on hyvä tarkastaa, ettei kenelläkään sattuisi olemaan mitään ruokaa tarjolla. Täytynee myöntää, ettemme olisi uskoneet, että mopsin muodoilla olisi mitään erityistä lahjakkuutta tasapainoiluun, mutta eihän tämä ole eka yllätys Frekiltä. Välillä on tullut mietittyä oisko Frekistä sittenkin pitänyt tulla Veikka nimeltään Veikka Gustafssonin mukaan, tuntuu tuo kiipeilyolevan melkoinen intohimo.

Reipastunut riiviölapsi

Mikä synkkä hahmo eteisessämme istuu?


Sehän on nolostunut, vilustunut mopsi. Hanskat ja pipo sentään jätettiin pois ennen ulkoilua, Freksu on jo sen verran nolona joutuessaan julkiselle paikalle takki päällä.



Eilen vielä oltiin ihan pää nuopallaan ja tänään on jo täysi työ pitää helposti tuhoutuva kodinirtaimisto näiden leukojen ulottuvilta. Ulkona jyrräävät aura-autot on haukuttu perusteellisesti. On rapsutettu namikaapin ovea ja tässä saa kyytiä housunnauhat kesken sänkylekottelun.


Freksu on myös todella taitava löytämään kaiken mahdollisen lattialle tippuneen syötäväksi. Äsken suussa oli hiuslenkki, jota maiskuteltiin kovaäänisesti pyykinkuivaustelineen alla. Aiemmin mussutettiin pakettinarua , kuten kuvasta näkyy. Ja väliin täytyy toki pärskähtää vielä nuhainen tuhahdus. Meidän pikku sisupussi.

Vaisu nuhanenä

Mahtoiko syynä olla lumeen ja loskaan tottumattomuus, kovat viikonloppukähinät vai hurjan monien koirien kanssa nenäkkäin nuuskutus? Meidän pikku-touhu-ukko sai kunnon tuhinataudin.


Ei siinä auttanut muu kuin lähteä lääkärille näyttämään, miten Raisu osaa olla hirmuisen vaisu olon ollessa kurja. Yö oltiin valvottu , kun ei edes sängyssä kainalossa löytynyt hyvää asentoa nukkumiseen. Nenä tuhisi ja pärskintä kävi.

Lääkärissä katottiin tarkkaan. Silmätkin tsekattiin väritipoilla (oli vähän halloween-meikki jälkijunassa), kuunneltiin stetoskoopilla ja otettiin verikoe. Vaaka näytti muuten jo 5,8kg eli melkein kaksi kiloa enemmän kuin rokotusreissulla.

Urheasti pikkuinen jaksoi istua pöydän reunalla korvat luimussa. Saatiin sitten matkaan antibioottikuuri ja eka annos pistoksena. Tänä aamuna olo oli jo vähän parempi, piti pikkuisen leikkiäkin. Eiköhän se tästä muutamassa päivässä taas lähde mopomoottori käyntiin.

Kähinänäytelmät

Mopojengi on sitten kiertänyt kolmet näytelmät reilun viikon sisään. Meno on ollut välillä melkoisen villiä, mutta menestystäkin on riittänyt. Näistä kuvista ei ehkä uskoisi, mutta tuomareiden mukaan tässä on kasvattajaluokan parhaimmistoa. Tarkemmat tulokset löytyvät Frekin sivuilta CV:stä ja Mopojengin blogista.





Kerrankin saatiin Frekistäkin virrat vähiin. Kiitokset veljelle ja siskoille hyvistä kähinöistä!

Oli synkkä ja pimeä yö...

Pikkuinen Freki oli kävelemässä pelottavan pimeässä yössä. Ympäriltä kuului outoja rapinoita ja varjoissa liikahteli jotain. Mikäköhän siellä mahtoi olla?

Yht'äkkiä jokin suhahti Frekin pään yli!



Jokin pitkäkuonoisempi koirahan olisi voinut moista säikähtää, mutta ruttususihan ei vähästä hätkähdä. Tuhahdus vaan ja otus oli kiinni. Pikkuisen se räpisteli vastaan, mutta Frekissähän riittää pirusti potkua.



Tämä taisikin olla kauhujen yö sille toiselle otukselle, sen verran tarmokkaaseen käsittelyyn se joutui. Freki tuumi jälkeenpäin, että olihan se vähän sitkeää.



Joka toinen Eevaa vainoaa, joka toinen ei. ;) (All hallows Eve...)